Maanantai on hyvä päivä aloittaa jotain uutta. Tai herättää eloon jotain vanhaa, joka on jostain syystä tai toisesta jäänyt taka-alalle tai jopa kokonaan unohtunut. Itselläni se tarkoittaa tätä blogia, jolla kuulumisia saa kertaheitolla kerrottua Suomen päähän perheelle, ystäville, tutuille ja tuntemattomille. Kurkkasin, että viimeinen postaus on lähes kolmen vuoden takaa, joten tavoitteita ei kovin korkealle voi asettaa näin alkuunsa, hah.
Arki on viime kerrasta muuttunut todella paljon. Meillä on ollut oma koti jo reilun kaksi vuotta Brisbanen Chermsidessa, noin kymmenen kilometriä keskustasta. Lähellä on puistoja, lenkkireittejä, suuri ostoskeskus kaikkine putiikkeineen, uima-halli, kirjasto ja kahviloita. Me viihdytään täällä tosi hyvin. Mun työt jatkui päiväkotihommissa, kunnes jäin äitiyslomalle elokuun puolessa välissä ja nyt vieressä aamunokosia nukkuu 8-viikkoinen vauva, Isabel. Meidän päivät on siis viimeaikoina täyttyneet vauvaa ihmetellessä ja häneen tutustuessa. Ja voi kuinka onkaan pieni prinsessa kasvanut ja kehittynyt jo näiden ekojen viikkojen aikana huimasti. Mä rakastan olla äiti ja olla kotona nauttimassa arjesta Isabelin kanssa. Ja Caspar on mitä parhain isä! On ollut helpotus kun Caspar on vielä tehnyt kotoa käsin töitä, jolloin meillä on apu lähellä jos sitä tarvitaan. Joskus isin halit kelpaa paremmin kun äidin. Kiva myös lounastaa kotona yhdessä ja Isabel saa lisää tunteja arkeen isin kanssa, kun työmatkoihin ei kulu aikaa.
Me toivotaan, että päästäis Suomeen ens vuonna jos vaan Covid19 sen sallii! Australian rajat on ja pysyy kiinni kunnes on turvallista taas matkustaa ulkomaille. Tää virus ottaa kyllä kupoliin, mutta samassa veneessä me tässä kaikki ollaan niin ei kai parane valittaa. Ikävä on ja olis ihanaa, että vauva pääsis tapaamaan mummun, vaarin, tädit ja mun ystävät Suomessa. Täällä toi virus ei sen koommin arjessa näy tällä hetkellä muutoin kuin että pidetään käsihygieniasta huolta, ollaan tarkkoja ettei kipeenä liikuta missään ja pidetään etäisyyttä muihin julkisilla paikoilla. Nää nyt on itsestäänselvyyksiä muutenkin.
Palaillaan, pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta! Yritän nyt ahkerammin kirjoitella (useammin kuin kerran kolmessa vuodessa)!
Haleja!
💜Jonna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti