Viikonlopun Top 6

1. Mun viikonloppuni alkoi perjantaina päivällä 5 kilometrin juoksulenkillä 30 asteen helteessä. Tästä vajaan parin kilsan päästä pääsee hyvin juoksemaan Brisbane-joen vierustaa, jonne suuntaan lähes joka kerta. Siellä on tasaista juoksennella ja maisemissakaan ei ole moittimista. Yks päivä kehuin Casparille, kuinka oon suunnitellut aloittavani aamulenkit aina samaan aikaan, kun se lähtee töihin. Toistaiseksi suunnitelma ei ole toteutunut, vaan alan yleensä mässyttää aamupalaa melkein heti herättyäni ja teen kaikkea muuta, kuin kiskon lenkkareita jalkoihini. Nytkin lähdin kipittelemään vasta puoliltapäivin, mikä lämpötilan puolesta ei ole parhain mahdollinen. Oli tosi kuuma, mutta fiilis kuitenkin katossa lenkin jälkeen. Tervetuloa viikonloppu. 

2. Ja tervetuloa leffailta. Kerran viikossa on kiva vähän laittautua ja lähteä ulos. Me käytiin katsomassa Beauty and the Beast, joka oli ihan semihyvä. Leffaan mentiin karkkikaupan kautta, jossa olikin ihan hyvä valikoima nameja. Löysin muun muassa noitapillejä, jotka sain syödä kaikessa rauhassa itsekseni, koska toi toinen puolisko ei ymmärrä salmiakin päälle. 

3. Lauantaina aamulla oli ohjelmassa Parkrun, jonka jälkeen aamupala kavereiden kesken. Tää on meidän perinteinen lauantain aloitus. Herättiin puoli seiska, vedettiin juoksukamat päälle ja ajettiin muutaman kilsan päähän juoksentelemaan. Juostiin vitonen, jonka jälkeen nautittiin ansaittu aamupala. Välillä mua väsyttää ja kitisen peiton alla, että en taida jaksaa lähtee. Sitten mää yleensä nousen ylös. Joskus kitisen vielä vähän automatkallakin edelleenkin sitä väsymystä ja että taidan vaan kävellä. Kitinät kuitenkin loppuu viimeistään siinä vaiheessa, kun pilliin vihelletään lähtöviivalla. 

4. Auto on käytössä taas, joka helpottaa huomattavasti kulkemista. Iskä, me ostettiin Ford. Oli vaihtoehtoina Peugeot ja Ford, niin sanoin Casparille, että meidän iskä on aina ajanut Fordilla. En oo varma oliko sillä vaikutusta...

5. Sunnuntaina me oltiin löhöilemässä biitsillä ja käytiin Ikeassa. Ikeassa oli kaikkea kivaa, mutta ostin vaan puolukkahilloa, karkkia, näkkäriä ja jotain pientä krääsää. Olisinhan mää halunnut sieltä vaikka mitä, mutta seuraavana sijoituksena uusien huonekalujen sijaan on kuitenkin se viisumi. 

6. Pääsin virtuaalisesti piipahtamaan puoleksitoistatunniksi ystäväni Marian luokse Tampereelle skypen välityksellä eilen illalla. Kiitos Maria <3 

Ihanaa viikkoa teille kaikille! 

Tallinnassa ja Tukholmassa

Heissan taas,

tänään kirjoittelen mun viikonloppureissuista Suomivisiitin aikana. Syksyllä Casparin ollessa Suomessa kyläilemässä, me lähdettiin Tallinnaan pariksi yöksi. Matka sinne sujui kätevästi paatilla parissa tunnissa. Tai no kuinka kätevästi sen nyt ottaa, kun merenkäynti oli aika kamala, laiva keinu sinne ja tänne, ihmiset oksenteli ja me vaan makoiltiin lattialla huonovointisina. Perille kuitenkin päästiin ehjänä ja meidän majapaikka oli about puolentunnin kävelymatkan päässä satamasta. Se oli varattu Airbnb:n kautta ja oli söpö pieni huone kylppärillä. Siitä oli ehkä parinkymmenen minuutin kävelymatka vanhaan kaupunkiin, jossa me viihdyttiinkin paljon. Meillä ei ollut mitään kummempia suunnitelmia, kunhan vaan ottaa rennosti kierrellen Tallinnaa ilman aikataulua. Mä olin myös laitellut viestiä mun Virolaiselle ystävälleni, Helinalle, johon tutustuin ollessani au pairina Pariisissa muutama vuosi takaperin. Helina lähtikin Tartusta meidän seuraksi yhdeksi päiväksi. Me oltiin viimeksi nähty Pariisissa ja oli ihanaa päästä vaihtamaan kuulumisia tosi pitkästä aikaa. Vitsi mikä rikkaus se on, kun on ystäviä maailmalla. 

Ekana iltana me vaan pussailtiin Casparin kanssa tosi paljon, koska se oli vasta samana päivänä saapunut Suomeen,  heitettiin kamat kämpille, lähdettiin käymään dinnerillä  ja vinkkulasillisilla thaimaalaisessa ravintolassa ja mentiin ajoissa pehkuihin. Seuraavana päivänä me suunnattiin ensimmäiseksi etsimään kiva kahvila aamupalaa ja kahvittelua varten, jonka jälkeen lähdettiin kiertelemään vanhaa kaupunkia. Mä en ole ennen ollut mitenkään kahvi-ihminen, mutta täällä Aussilassa musta tuli semmoinen ja yks lemppariasioista viikonloppuisin on syödä aamupalaa ulkona kaikessa rauhassa, ryystää hyvää kahvia ja nauttia parhaasta seurasta. Täällä Brisbanessa etenkin on all day breakfast paikkoja joka kulman takana ja aamupala viikonloppuisin on sosiaalinen hetki ystävien kanssa. Mutta niin, takaisin Tallinnaan ja vanhaan kaupunkiin... kaikki ne pienet kadut erilaisine putiikkeineen, vanhat rakennukset ja linnakkeet oli niin kauniita. Myöhemmin päivällä me treffattiin Helina, käytiin olusilla ja jatkettiin käppäilyä kohti Kadriorg-puistoa, jonka keskellä oli valtava palatsi ja ympärillä puutarhaa ja kauniita suihkulähteitä. Illasta me löydettiin vanhasta kaupungista olutkuppila, jossa maisteltiin eri oluita ja syötiin pizzaa. Oli tosi rentoa ja hauskaa :) Helina lähti myöhemmin bussilla takaisin kotiin ja me koisimaan. Seuraavana päivänä me tehtiin aamupalaa kämpillä, pakattiin kamat kasaan ja lähdettiin kohti satamaa. Reissu oli lyhykäinen, mutta aivan ihana ja rentouttava.

Mulla tuppaa joskus reissunpäälläkin toi automaattinen "tee sitä, tee tätä" -masiina raksuttaa, mutta vähitellen oon pääsyt siitä eroon. Onko matkalle lähtemisen tarkoitus uuvuttaa itsensä aamusta iltaan kierrellen turistinähtävyyksiä tiukalla aikataululla, vai pikemminkin kuljeskella rauhassa ympäri ja ämpäri, pysähdellä puistoihin tai kahviloihin vain olemaan, kokeilla uusia makuja, tutustua paikallisiin (ehkä jopa ystävystyä jonkun kanssa!), ihmetellä ja nauttia siitä, että on kaukana tutuista koti- ja arkikuvioista. Enkä siis niinkään tarkoita, että täytyy aina lähteä tuhansien kilometrien päähän kotoa, vaan jo toiselle paikkakunnalle lähteminen Suomen sisällä auttaa irtautumaan arjesta.

Hyvänä esimerkkinä mää tosiaan muutama vuosi takaperin asuessani Pariisissa sain iskän ja äidin sinne visiitille. Tottakai vedin niitä perässäni miljoonaan eri paikkaan aamusta iltaan ja reppanat oli varmaan aivan poikki koko reissusta. Olin suunnitellut, että niiden piti nähdä kaikki mahdolliset nähtävyydet ja hyvä kun ehti rauhassa lounaspöytään istahtaa ja vaihtaa kuulumisia, kun minä olin jo menossa seuraavaan paikkaan. Hups. Tästä viisastuneena, mää vein äidin Tukholmaan pari viikkoa ennen mun paluuta Australiaan.

Se olikin mun eka kerta Tukholmassa ja tykkäsin kovasti. Varasin meille Airbnb:n kautta majoituksen omakotitalon yhteydestä kauempana keskustasta, mutta hyvien kulkuyhteyksien päästä. Meidän kämpässä oli tilava kylppäri, makuuhuone, olkkari ja minikeittiö. Se oli tosi viihtyisä ja siisti paikka. Ja voi kuinka helposti Helsingistä lensi Tukholmaan tunnissa. Me viivyttiin pari yötä ja kaikki meni mukavasti. Meillä on äidin kanssa aika samanlainen luonne ja sanaharkkaa syntyy vähän liiankin usein, mutta tällä kertaa oltiin todella iisisti. Edes molempien huonon suuntavaiston takia pidempi reitti kämpille tai eksyminen kaupungilla ei saanut tappelua aikaiseksi, hahha. Me molemmat tykättiin erityisesti vanhasta kaupungista ja vietettiin siellä paljon aikaa. Lisäksi se iso ostari "Mall of Scandinavia" oli huikee. Me vaan ajateltiin, että kipaistaanpa käymään, mutta siellä menikin sitten koko päivä.  Meidän viikonloppu sisälsi hyvää ruokaa, kahvittelua, viinilasillisia, shoppailua, eksymistä, höpinöitä maan ja taivaan väliltä ja äiti-tytär laatuaikaa. Ehdottomasti oli meidän kaupunki ja mennään vielä uudestaan!

Nyt mä hörin kolmannen kahvikuppini loppuun ja alan suunnittelemaan pientä aikataulua mun elämääni. Tää kotona oleminen päivisin ilman säännöllisiä rutiineja rupee jo tökkimään. Esimerkiksi tekee mut laiskaksi ja sokerihiireksi (söin eilen keksejä lounaaksi). Caspar myös antoi mulle tänään tehtäväksi katsella meille uutta halpaa autoa samalla kysyen, ymmärränkö autoista mitään. Enhän mä ymmärrä, vaikka kai mun iskän tyttönä pitäis. Niin ja hei, kiva kun käytte lukemassa tätä liibalaabaa täällä. Mä tykkään teistä ja tykkään kirjoittaa. 

Shit happens

Mää lähdin tosiaan vajaa pari viikkoa sitten kokeilemaan sitä ilmaista pilatesta tohon vähän matkan päässä olevaan puistoon. Oli tosi kiva tunti ja aattelin, että rupeen käymään siellä tästä lähtien joka perjantai, vaikka tää eka kerta ei sujunut ihan niin putkeen kuitenkaan.

Olin laiska ja päätin hurauttaa sinne puistoon autolla. Takaisin kotiin tullessa kolaroin toisen auton kanssa ja siinä sitä oltiin. Auto oli takaa kurtussa ja minä poraamassa tienposkessa ja selvittämässä asiaa toisen auton omistajan kanssa ja loppupeleissä hinausautomiehien sekä Casparin, jonka työpäivä päättyi lyhyeen. Mulla oli vielä ystäväkin kyydissä ja kyllähän siinä pelästyi todenteolla. Viikko tän jälkeen mää vatvoin asiaa joka päivä, jossittelin, syyllistin itteeni, itkeskelin ja murehdin, kuinka olis voinut käydä pahemminkin. Mä nukuin huonosti ja palasin tapahtumiin uudelleen ja uudelleen. Pääasia kuitenkin siis, että kenellekkään ei sattunut mitään ja kaikki ollaan kunnossa. Oon päässyt nyt jo aika hyvin yli tästä asiasta, shit happens ja elämä jatkuu.

Nojoo, muutaman päivän jälkeen tästä kolarista kävin lenkillä yrittäen ryhdistäytyä ja hukkasin meidän yhden kotiavaimista. Kyllä mää kirosin, että miks nyt potkii elämä päähän ja kattelin itteeni peilistä. Havahduin myös siihen todellisuuteen, että nää mun ongelmat on oikeesti niin pieniä. Isompi ongelma taitaa olla vaan haalia stressin aiheita nyt kaikista mahdollisista asioista ja kyvyttömyys hallita omaa stressiä. Osakseen varmaan johtuu tällä hetkellä myös siitä, että mulla on päivisin vähän liikaa aikaa ajatella. Caspar jo valitteli, että mun yltiöpäisellä stressaamisella saan senkin stressaantumaan ihan vaan siitä, kun mulla on niin hirvee stressi. Voi jumankekka tää kuulostaa kyllä vähän kreisiltä jo, mutta niinku mut tiiätte, mun persoona on vähän hassu. En ehkä nyt ees rupee aloittamaan tarinaa meidän partner viisumi -projektista. 

Jottei tää postaus kuulosta ihan niin masentavalta, niin kerron niitä kivojakin asioita tähän väliin.

Me rekisteröitiin Casparin kanssa meidän parisuhde! Wohoo. Me ollaan nyt sitten ihan virallisesti pariskunta ja Caspar saa elää mun kanssa onnellisesti elämän loppuun saakka. 

Ja koska jostain kumman syystä meidän rahatilanne on nyt heittänyt vähän härän pyllyä, niin me ollaan keksitty kaikkee kivaa edullista puuhaa vähän rahakkaampien juttujen sijaan ja mietitty missä me voidaan säästää. Me ollaan käyty yhdessä nyrkkeilemässä puistossa, juoksemassa, katteltu netflixiä, pummittu kyytejä kavereilta, käytetty enemmän julkista, kokkailtu ruokaa kotona, käyty kattelemassa ilmaista standuppia, kuunneltu ilmaista livemusaa puistossa, käyty uimassa, pelattu korttia, nähty kavereita ja nautittu koti-illoista..  Suunniteltu Suomenreissu syksylle taitaa siirtyä myöhemmäksi, mutta me koitetaan olla suunnittelematta liikaa tätä elämää ja elää hetkessä. 

Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta mää nautin Brisbanesta, Casparista, kivasta kodista, ystävistä, auringosta ja yritän liikkua joka päivä, pitää yhteyttä Suomeen (mulla on kova ikävä kaikkia) ja olla positiivisempi. Niin, ja aion käydä siellä pilateksessa joka perjantai, kävellen.