 |
Ensimmäinen lause tässä kirjoittamisen aloituksessa on aina se vaikein, joten jätän sen välistä kokonaan. En aio myöskään listata selityksiä sille, miksen oo kirjoittanut pitkään aikaan yhtään mitään. Voi kun se lista oliskin pitkä ja teillä nousis savua korvista.
Kamalasti on kerrottavaa ja asioiden kertominen lyhyesti ei oo mun vahvuuksia. Koitetaan nyt kuitenkin!
Mulla on töitä täällä! Ollut jo itseasiassa kesäkuun alusta lähtien. Lähettelin cv:n muutamaan paikkaan ja yhdestä sitten soittivat ja pyysivät haastatteluun. Parin viikon päästä haastattelusta mulla alkoikin jo hommat päiväkodissa. Oman lastentarhanopettajan tutkinnon hyväksytyksi saaminen täällä on vielä prosessin alla, mutta nyt oon Assistant Educator -nimikkeellä eli sanoisin että vähän niinkuin lastenhoitajana. Ekat pari viikkoa töissä oli tosi raskaita pelkästään enkunkielisen ympäristön takia, mutta rutiineihin ja täkäläiseen varhaiskasvatusjärjestelmään pääsin sisälle tosi nopsaa. Maanantaista perjantaihin meikä viilettää siis lasten perässä ja näin ollen saan kannettua omankin korteni kekoon tässä meidän huushollissa.
Niin ja sitten toinen juttu, me ravataan asuntonäytöissä Casparin kanssa! Nyt on semmonen buumi päällä, että oksat pois. Me halutaan oma koti kullan kallis ja jos hyvin käy, niin ostetaan jo tän vuoden lopussa tai ens vuoden alussa. Kolmio olis hakusessa ja mielellään julkisten kulkuyhteyksien lähettyviltä eikä hirveen kaukana keskustasta. Katsotaan miten meidän käy :)
Täällä tää arki menee ihan mukavasti. Välillä on ylämäkiä ja alamäkiä, mutta sitähän tää elämä tuppaa olemaan. Auto on kuitenkin ehjänä enkä muutenkaan oo kämmäillyt normaalia enempää. Juokseminen on edelleen lähellä sydäntä, mutta tässä viimeaikoina on lenkkarit olleet vähemmällä käytöllä. Mulla varmaan mieli vielä siellä Suomen vudenajoissa ja syysmasis iskenyt! Vaikka noh, eihän täällä ole syksystä tietoakaan. Päinvastoin, kesä tulla jolkottaa eikä tänäänkään oo lähemmäs kolmenkymmenen asteen helteessä tarvinnut palella. Mä nautin kyllä tästä lämmöstä.
Ens kesää odotan kuin kuuta nousevaa. Nimittäin Suomen kesää, joka kukoistaa parhaimmillaan siinä heinkäkuun puolenvälin jälkeen toivottavasti, kun mulla on haaveissa tulla sinne. Melkein oon ostanut lentoliput! Mun kaksi ihanaa suomiystävää on mennyt naimisiin tässä muutaman kuukauden sisään ja kyllä on joutunut kyyneliä tirauttamaan hääkutsuja lukiessa. Monen monta onnen kyyneltä tottakai, mutta on myös harmittanut, kun ei ole päässyt mukaan juhlimaan. Ensi vuonna mä kuitenkin lupaan olla siellä juhlimassa missattuja häitä, synttäreitä ja tupareita jälkikäteen. Ja rutistaa koko Suomen kansaa! Mää kovasti odotan, että pääsen kotio kylään!
Oliko tää nyt tarpeeks lyhyt teksti?
Jonna kiittää ja kuittaa, täällä on kaikki hyvin. Nauttikaa viikonlopusta!
