Vaikka ekat viikot elettiinkin aikamoisessa hulabaloossa ja väsymystilassa, niin päivääkään en vaihtaisi pois. Yliväsymys iski heti vasten kasvoja jo ennen vauvan syntymää sairaalassa valvoessa, ja kaikkien varoittelusta huolimatta en osannut varautua ollenkaan väsymyksen uuteen leveliin. Meidän vauvahan olisi nukkunut vaikka kuinka monta tuntia putkeen, mutta mun herätyskello soitti joka kolmen tunnin välein syöttämään. Meillä kesti melkein kolme viikkoa saavuttaa syntymäpaino, joten herättely syömään oli tärkeää, jotta paino saatiin nousemaan. Isabel oli tosi väsynyt kokoajan ja herättäminen saati sitten imettäminen kesti tolkuttomia aikoja. Imettämisen haasteista kukaan ei ollut mulle puhunut aikaisemmin. Luulin, että yks kaks se on ihan helppoa! Tissi suuhun, maitoa tulee tarpeeksi ja vauva osaa heti imeä oikein. Eipä ollutkaan niin helppoa. Ja se teki ekoista viikoista stressaavaa. Huokaus oli suuri, kun vihdoinkin syntymäpaino saavutettiin, tyttö rupes oleen virkeempi (äiti ja isi myös) ja imettäminen alkoi sujua paremmin päivä päivältä kovan harjoittelun jälkeen. Eikä yöllä enää tarvinnut herättää kolmen tunnin välein. Ah, kuinka ihanaa olikaan nukkua vähän pidempiä pätkiä.
Caspar oli ekat kaks viikkoa lomalla, jotta saatiin yhdessä tutustua pieneen prinsessaan ja opetella tärkeitä vauva-arjen taitoja kuten rintapumpun käyttöä, kylvettämistä, pullojen sterilisointia, vauvan röyhtäyttämistä ja kapalointia. Mä en luottanut itseeni ollenkaan alussa vauvan hyssyttelyn ja kantamisen suhteen, koska sektion haava teki vielä kipeää. Sänkyyn pääseminen ja sieltä pois oli haasteellista ja otti aikansa valittamisen kera tietenkin. Päivä päivältä kaikki kuitenkin alkoi sujua paremmin ja paremmin.
Me päätettiin jo raskauden aikana, että aloitetaan käyttämään kestovaippoja. Heti ekan viikon jälkeen syntymästä aloitettiin niiden käyttö ja sillä tiellä ollaan edelleenkin ja pysytään. Kuinka paljon halvempaa pidemmällä tähtäimellä sekä ympäristöystävällisempää. En tiedä millainen kestovaippakulttuuri Suomessa on, mutta suosittelen kokeilemaan! Edes osa-aikaisena. Mua kauhistuttaa kuinka paljon vaippoja menee roskiin ja sitä kautta luontoon. Vieläkun on ollut päiväkodissa töissä, niin siellä ihan se päivittäinen vaippamenekki on aikamoinen. Toki pitää valmistautua pesemään vaipat joka toinen tai kolmas päivä eli vähän extrahommaa se vaatii. Mä tilasin muutamilta eri valmistajilta sekä sain myös käytettyjä. Aivan ihania kuoseja kaikki! Vähänkun olis tyylikkäät alkkarit babyllä jalassa.
Meidän päivä lähtee usein liikkeelle aamutouhujen jälkeen aamukävelyllä. Kiva aloittaa päivä vähän liikkuen ja Isabelkin tajuaa, että nyt on aamu. Musta tuntuu, että juuri noi aamukävelyt ovat auttaneet Isabelia aika nopeastikin hahmottamaan päivän ja yön eroa. Yöt hän nukkuu kuin unelma! Tätä on jatkunut lähes heti sen jälkeen, kun saatiin lupa olla herättelemättä öisin. Isabel nukkuu ekan pätkän lähes kuus-seitsemän tuntia, joskus jopa kahdeksan, ennenkuin herää syömään. Sitten nukutaan vielä muutama lisää. Toivottavasti jatkuukin näin! Päivät kuluu kotona oleillen suurimmalta osin. Muutaman kerran ollaan käyty jo vauvatreffeillä! Meillä oli myös lyhyt kurssi vauvahierontaa, josta sai hyviä vinkkejä. Välillä käppäilen ostarille vauva rattaissa, mutta usein tuun nopeeta takasin kotiin, koska joko a) Isabel itkee rattaissa eikä tykkää shoppailla tai b) ostari on liian täynnä ihmisiä. Viime viikolla aloitettiin uimakoulu, mikä tulee olemaan iskän ja Isabelin oma juttu. Tottakai meikä oli siellä ekalla kerralla hösäämässä ja kuvia napsimassa.
Eihän tää tietenkään ruusuilla tanssimista oo joka päivä. Toisinaan on päiviä, kun itketään täällä Isabelin kanssa vuorotellen, kun molempia väsyttää ja kiukuttaa. Sitten taas nauretaan! Onneks on Caspar, joka tulee hätiin yläkerrasta tarpeen tullen, kun äiti tarvii tauon. Ihan mahtavaa, että sen on mahdollista työskennellä kotoa käsin.
Mä nautin meidän arjesta, vaikka se onkin välillä aikamoista vuoristorataa. Pikkuhiljaa oppii kuitenkin kikat, millä saa vauvan tyytyväiseks. Kahdessa kuukaudessa Isabel on kasvanut ihan hurhasti! Päätä kannatellaan jo hienosti ja hymy tulee huulille äidin tai isin äänen kuullessa tai kasvot nähdessä. Vastasyntyneen vaatteet on ja pakattu pois ja tehty tilaa uusille. Pienikokoinen tyttö silti on. Isabel on opettanut mua, hössöttäjää ja stressaajaa, elämään hetkessä kuin myös kasvattamaan kärsivällisyyttä, kun kaikki ei tapahdukaan enää niin nopeasti tai niin miten on suunnitellut.
Palaillaan!
💜 Jonna
