Kuulumisia

Tämä blogi on elänyt hetken aikaa hiljaiseloa, mutta mää täällä maailmalla kuitenkaan en. 

Yritän raapustaa nyt hiukkasen kuulumisia täältä kenguruiden maasta etenkin sulle Räpä, joka herätit mut todellisuuteen siitä, että oon ollut viime päivinä vähän huono pitämään yhteyttä sinne Suomen päähän. Se ei suinkaan tarkoita sitä, ettenkö ajattelisi teitä kaikkia lähes päivittäin. <3

Täällä on ollut tosi lämmintä; noin kolmeekymmentä astetta joka päivä ja vähän ukkosmyrskyjä siinä sivussa. Myrskyihin en varmaan totu täällä ikinä. Ukkonen jytisee ainakin puolet kovempaa kun Suomessa ja vesimääräkin on aivan tolkutonta. Auton ratista jos itseni löydän ukkosmyterillä ja mun pieni koslani meinaa jäädä veden peittoon vauhdin hiljentyessä viiteenkymppiin, niin meinaa siinä tippa linssiin tulla, kun pelottaa ajaa niin perkuleesti. Nojoo, hiki valuu tosiaan joka päivä otsalta kuumuuden, kotitöiden, lasten kanssa touhuamisen ja juoksulenkkien takia. Vesipullo kulkee mun mukana jokapaikkaan. Välillä hetkellisesti toivoisin pääseväni könöttään pakkaseen ja kiroamaan Suomen kylmyyttä ja pimeyttä, mutta kyllä mää tästä lämmöstä vaan pääasiassa nautin. Hellekoltut ja farkkusortsit ovat olleet kovassa käytössä. Rusketusrajojakin alkaa vähitellen löytymään, enkä oo itteeni päässyt kovin pahasti polttamaan. Täällä toi aurinko kyllä pienessäkin ajassa saa ihon kärtsäämään, jollei laita tarpeeksi rasvaa.

Ja vitsi mä oon innoissani siitä, että mun juoksuharrastus on päässyt täällä hyvään vauhtiin. Kilometrejä on karttunut mittariin jo toistasataa ja lisää on tulossa! Samoja lenkkejä mää tässä lähiympäristössä kipittelen päivästä toiseen, mutta ei näihin maisemiin vaan äkkiä kyllästy. 

Oon monesti ylistänyt täällä mun hyvää vastustuskykyä, mutta tottakai sitä pitää vähän kuumeilla ja potea kurkkukipua, kun on viikonlopuksi reissusuunnitelmia. Oltiin tosiaan viime viikonloppuna Noosassa parin päivän reissussa Tiian, Justinen ja Linnin kanssa. Lauantaina lähdettiin aamusta ajelemaan ja vähän ennen Noosaa pysähdyttiin Eumundiin markkinoille, kun mun hostmum niitä suositteli. Ne olikin isot markkinat! Siellä oli kaikkea ihanaa hypisteltävää. Oli vaatteita, koruja, laukkuja ja kaikenmoisia hienoja käsintehtyjä tilpehöörejä, tuoreita hedelmiä ja vihanneksia sekä kivoja ruokamestoja. Mun matkaan tarttui pari söpöä rannekorua. Eihän me ehditty edes kiertää niitä kaikkia kojuja, mutta sinne yritän vielä ehtiä uudestaan käymään ilman päänsärkyä ja huonoa oloa. 

Markkinoiden jälkeen suunnattiin Noosaan metsästämään meidän hostelleja. Mulla ja Tiialla oli eri hostelli, kun toisilla tytöillä. Oli kyllä ihanaa, kun pääsi pitkästä aikaa höpisemään suomen kielellä ja voi Tiia parkaa, kun joutui mun juttujani ja elämänkertaani kuuntelemaan :) En malta odottaa, että päästään vielä yhdessä katsastamaan Melbourne uutena vuotena! 

Mä olin suunnitellut juoksulenkkejä ja surffailua sun muuta meidän päänmenoksi Noosassa, mutta loppupeleissä en jaksanut muuta, kun löhötä rannalla ja vähän käydä meressä uiskentelemassa. Jokatapauksessa, oli siinäkin ihan tarpeeksi. Saipahan rentoutua ja parannella itteensä merimaisemissa, ottaa päiväunia rannalla ja syödä mielinmäärin jäätelöä kurkkukipuun sekä illallistaa kivassa ravintolassa. En kyllä tainnut olla mitään mahtavinta matkaseuraa, koska olin välillä aika poikki ja kärttynen. Nää kuvat ei siis kerro koko totuutta!

Sunnuntaina vietettiin Suomen itsenäisyyspäivää. En ollut tänä vuonna vahtaamassa telkusta linnan juhlia ja arvostelemassa pukuja, enkä syömässä juuri uunista tulleita joulutorttuja. No, laulettiin me Tiian kanssa kuitenkin Maamme-laulua, kuunneltiin Finlandia-hymniä, Robinia ja Haloo Helsinkiä. Sushia suunniteltiin syövämme itsenäisyyspäivän ateriaksi, mutta loppupeleissä mukaan tarttui marketista nopeeta höttöruokaa herkkujen kera, kun sushipaikka oli kiinni.

Itsenäisyyspäivä on juhlan paikka aina myös ihanalle ystävälleni Nykelle, joka viettää samana päivänä synttäreitään. Onneksi meidän yhteinen tuttumme Kaija Koo piti sille seuraa munkin edestä tänä vuonna. Ja parin kuukauden päästä saadaan sitten juhlistaa sitä yhtä lisäryppyä sekä ystävänpäivää yhdessä, kun se kurvaa pariksi viikoksi moikkaamaan mua ja kenguruita tänne Ausseihin. En malta odottaa! Mä lasken jo päiviä siihen, että saan rutistaa sitä näiden kuukausien edestä. 

Mä oon viime päivinä vähän kelaillut myös Suomeen paluuta, mutta en ole vielä päättänyt, koska palaisin. Toisinaan en haluaisi palata ollenkaan, mutta siellä on niin paljon rakkaita tyyppejä, että on se edes käymään tultava ;) Jokatapauksessa oon funtsinut, että palaisin Suomen kamaralle ennen kesäkuun alkua ja asettuisin vähän aloilleni ja tekisin jotain pikkutöitä ennen paluuta omiin hommiin kesäkuussa. Kaikki on kuitenkin vielä auki, kun mun mieleni vaihtuu vähän liian usein. 

Hostperheen kanssa kaikki on sujunut hyvin ja lapsien kanssa kyllä synkkaa hienosti. Meillä on tosi kivaa yhdessä ja mä tykkään niistä kovasti. Okei, välillä oon väsynyt ja välillä lapset on väsyneitä, mutta sitä tää elämä vaan on; on hyviä ja huonoja päiviä. Pääsin yhtenä viikonloppuna perheen mukaan Gold Coastille. Meillä oli hulppea hotellihuone 23. kerroksessa ja näkymät merelle oli tosi upeat.  Mä olin lastenvahtina yhden päivän, mutta toisena päivänä kävin juoksemassa aamusta kymmenen kilometriä rantaviivaa, makoilin rannalla koko päivän ja kävin lounastamassa hyvässä italialaisessa ravintolassa. Niin ja pääsin ottamaan muutamat löylytkin, koska hotellissa oli sauna sekä lillumaan kattoterassilla olevassa uima-altaassa auringonlaskun aikaan. Ai vitsi, se oli täydellistä. Mukavaa vaihtelua arkeen :) 

Täällä Ausseissa on joulutohinat jo täydessä käynnissä. Maanantaina mua odotti alakerrassa koristeltu joulukuusi (muovinen tietenkin) ja pari pientä iloista lasta tonttupuvuissa. Täällä on myös kodeissa paljon jouluvaloja ja joillakin mennyt ihan överiksikin toi koristelu; on vilkkuvia ja erivärisiä valoja sekä tonttuja, joulupukkeja ja poroja valojen kera talojen seinät ja pihat pullollaan. Eipähän jää epäselväksi, että joulu on tulossa. Mää oon jouluihminen joo, mutta rajansa kaikella. 

Ainiin! Tänään me vietettiin Orianin kindyssä joulujuhlia ja mä näin elämäni ensimmäistä kertaa joulupukin kulkevan varvasläpsyissä. Lisäksi se saapui lapsia moikkaamaan poliisiauton kyydissä, koska oli hukannut poronsa. Maassa maan tavalla.

Oon mää tässä joulufiilistä vähän yrittänyt kerätä, vaikkei sään puolesta siltä tunnukaan. (Enpä tiedä, onko kovin jouluinen sää siellä kotopuolessakaan.) Tein nimittäin alkuviikosta pipareita ja lauantaina suuntaan joulumarkkinoille Brisbanen keskustaan. Joululaulujakin oon hoilaillut tottakai. Mä vietän todennäköisesti joulua täällä hostperheen kanssa ja nään mun ystäviä. Koti-ikävä varmaankin jossain kohtaa iskee, mutta kunhan pitää ittensä kiireisenä, niin ei tule liikaa ikävöityä. Olin viime joulunkin pois Suomesta, joten eiköhän tämäkin joulu ohi hujahda, vaikkei saakkaan olla oman perheen kanssa ja syödä jouluruokia niin, että maha ratkeaa. Ja jääpähän iskälle enemmän kinkkua.

Halauksia kaikille ja ihanaa joulun odotusta!