tänään kirjoittelen mun viikonloppureissuista Suomivisiitin aikana. Syksyllä Casparin ollessa Suomessa kyläilemässä, me lähdettiin Tallinnaan pariksi yöksi. Matka sinne sujui kätevästi paatilla parissa tunnissa. Tai no kuinka kätevästi sen nyt ottaa, kun merenkäynti oli aika kamala, laiva keinu sinne ja tänne, ihmiset oksenteli ja me vaan makoiltiin lattialla huonovointisina. Perille kuitenkin päästiin ehjänä ja meidän majapaikka oli about puolentunnin kävelymatkan päässä satamasta. Se oli varattu Airbnb:n kautta ja oli söpö pieni huone kylppärillä. Siitä oli ehkä parinkymmenen minuutin kävelymatka vanhaan kaupunkiin, jossa me viihdyttiinkin paljon. Meillä ei ollut mitään kummempia suunnitelmia, kunhan vaan ottaa rennosti kierrellen Tallinnaa ilman aikataulua. Mä olin myös laitellut viestiä mun Virolaiselle ystävälleni, Helinalle, johon tutustuin ollessani au pairina Pariisissa muutama vuosi takaperin. Helina lähtikin Tartusta meidän seuraksi yhdeksi päiväksi. Me oltiin viimeksi nähty Pariisissa ja oli ihanaa päästä vaihtamaan kuulumisia tosi pitkästä aikaa. Vitsi mikä rikkaus se on, kun on ystäviä maailmalla.
Ekana iltana me vaan pussailtiin Casparin kanssa tosi paljon, koska se oli vasta samana päivänä saapunut Suomeen, heitettiin kamat kämpille, lähdettiin käymään dinnerillä ja vinkkulasillisilla thaimaalaisessa ravintolassa ja mentiin ajoissa pehkuihin. Seuraavana päivänä me suunnattiin ensimmäiseksi etsimään kiva kahvila aamupalaa ja kahvittelua varten, jonka jälkeen lähdettiin kiertelemään vanhaa kaupunkia. Mä en ole ennen ollut mitenkään kahvi-ihminen, mutta täällä Aussilassa musta tuli semmoinen ja yks lemppariasioista viikonloppuisin on syödä aamupalaa ulkona kaikessa rauhassa, ryystää hyvää kahvia ja nauttia parhaasta seurasta. Täällä Brisbanessa etenkin on all day breakfast paikkoja joka kulman takana ja aamupala viikonloppuisin on sosiaalinen hetki ystävien kanssa. Mutta niin, takaisin Tallinnaan ja vanhaan kaupunkiin... kaikki ne pienet kadut erilaisine putiikkeineen, vanhat rakennukset ja linnakkeet oli niin kauniita. Myöhemmin päivällä me treffattiin Helina, käytiin olusilla ja jatkettiin käppäilyä kohti Kadriorg-puistoa, jonka keskellä oli valtava palatsi ja ympärillä puutarhaa ja kauniita suihkulähteitä. Illasta me löydettiin vanhasta kaupungista olutkuppila, jossa maisteltiin eri oluita ja syötiin pizzaa. Oli tosi rentoa ja hauskaa :) Helina lähti myöhemmin bussilla takaisin kotiin ja me koisimaan. Seuraavana päivänä me tehtiin aamupalaa kämpillä, pakattiin kamat kasaan ja lähdettiin kohti satamaa. Reissu oli lyhykäinen, mutta aivan ihana ja rentouttava.
Mulla tuppaa joskus reissunpäälläkin toi automaattinen "tee sitä, tee tätä" -masiina raksuttaa, mutta vähitellen oon pääsyt siitä eroon. Onko matkalle lähtemisen tarkoitus uuvuttaa itsensä aamusta iltaan kierrellen turistinähtävyyksiä tiukalla aikataululla, vai pikemminkin kuljeskella rauhassa ympäri ja ämpäri, pysähdellä puistoihin tai kahviloihin vain olemaan, kokeilla uusia makuja, tutustua paikallisiin (ehkä jopa ystävystyä jonkun kanssa!), ihmetellä ja nauttia siitä, että on kaukana tutuista koti- ja arkikuvioista. Enkä siis niinkään tarkoita, että täytyy aina lähteä tuhansien kilometrien päähän kotoa, vaan jo toiselle paikkakunnalle lähteminen Suomen sisällä auttaa irtautumaan arjesta.
Hyvänä esimerkkinä mää tosiaan muutama vuosi takaperin asuessani Pariisissa sain iskän ja äidin sinne visiitille. Tottakai vedin niitä perässäni miljoonaan eri paikkaan aamusta iltaan ja reppanat oli varmaan aivan poikki koko reissusta. Olin suunnitellut, että niiden piti nähdä kaikki mahdolliset nähtävyydet ja hyvä kun ehti rauhassa lounaspöytään istahtaa ja vaihtaa kuulumisia, kun minä olin jo menossa seuraavaan paikkaan. Hups. Tästä viisastuneena, mää vein äidin Tukholmaan pari viikkoa ennen mun paluuta Australiaan.
Se olikin mun eka kerta Tukholmassa ja tykkäsin kovasti. Varasin meille Airbnb:n kautta majoituksen omakotitalon yhteydestä kauempana keskustasta, mutta hyvien kulkuyhteyksien päästä. Meidän kämpässä oli tilava kylppäri, makuuhuone, olkkari ja minikeittiö. Se oli tosi viihtyisä ja siisti paikka. Ja voi kuinka helposti Helsingistä lensi Tukholmaan tunnissa. Me viivyttiin pari yötä ja kaikki meni mukavasti. Meillä on äidin kanssa aika samanlainen luonne ja sanaharkkaa syntyy vähän liiankin usein, mutta tällä kertaa oltiin todella iisisti. Edes molempien huonon suuntavaiston takia pidempi reitti kämpille tai eksyminen kaupungilla ei saanut tappelua aikaiseksi, hahha. Me molemmat tykättiin erityisesti vanhasta kaupungista ja vietettiin siellä paljon aikaa. Lisäksi se iso ostari "Mall of Scandinavia" oli huikee. Me vaan ajateltiin, että kipaistaanpa käymään, mutta siellä menikin sitten koko päivä. Meidän viikonloppu sisälsi hyvää ruokaa, kahvittelua, viinilasillisia, shoppailua, eksymistä, höpinöitä maan ja taivaan väliltä ja äiti-tytär laatuaikaa. Ehdottomasti oli meidän kaupunki ja mennään vielä uudestaan!
Nyt mä hörin kolmannen kahvikuppini loppuun ja alan suunnittelemaan pientä aikataulua mun elämääni. Tää kotona oleminen päivisin ilman säännöllisiä rutiineja rupee jo tökkimään. Esimerkiksi tekee mut laiskaksi ja sokerihiireksi (söin eilen keksejä lounaaksi). Caspar myös antoi mulle tänään tehtäväksi katsella meille uutta halpaa autoa samalla kysyen, ymmärränkö autoista mitään. Enhän mä ymmärrä, vaikka kai mun iskän tyttönä pitäis. Niin ja hei, kiva kun käytte lukemassa tätä liibalaabaa täällä. Mä tykkään teistä ja tykkään kirjoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti