Risuja ja ruusuja

Viime vuonna mun uusi vuosi vaihtui Thaimaan auringon alla Phuketissa ja tänä vuonna Australiassa, Melbournessa. Ensi vuonna oon ajatellut uudenvuoden päivänä herätä Suomesta, mutta mistä sitä koskaan tietää. Jokatapauksessa joulu olisi kuitenkin kiva kahden vuoden tauon jälkeen viettää kotona perheen kesken, sillä nyt joulun alla mut valtasi aikamoinen koti-ikävä. Sitä lievittämään äiti lähetti mulle Suomesta suklaata, salmiakkia ja purkkaa, joita söin joulun pyhät ja vielä pyhien jälkeenkin, kunnes jäljellä ei ollu enää kun ne purkat. Mulla ei herkut vaan pysy koskaan jemmassa, vaan kaksin käsin on kiskottava sokeria nassuun vaikka vatsa huutaisi hoosiannaa. Maratontreenitkin jäi pariksi viikoksi vain ajatuksen tasolle ja muutaman päivän pienestä lomapätkästä hukkasin murehtimiselle. Pari kyyneltäkin tuli tirautettua (okei, vähän enemmän kun pari), mutta kyllä mua lopulta jo naurattikin. Välillä sitä on hetkiä, jolloin kaikki pienet asiat kasaantuu yhdeksi isoksi ja sitä haluaisi vain mököttää neljän seinän sisällä. Ensimmäistä kertaa täällä ollessani, mulla tuli semmonen olo, että haluan nyt heti Suomeen. Tosin tajusin myös sen tosiasian, että huonon hetken iskiessä ei ole väliä onko maapallon tällä puolella vai sillä puolella. Kun harmittaa, niin harmittaa. Someen lisäämistäni kuvista päätellen elämä täällä on joka päivä ruusuilla tanssimista, mutta ei se ole ihan koko totuus. Sitä ei vain tule otettua niistä hetkistä kuvia, kun makaa sohvalla poru kurkussa, suklaalevy kourassa peiton alla ja katselee neljättä tuotantokautta Lostia. Ihana arki on nyt kuitenkin alkanut, joka on nostanut taas pään pystyyn. Näin lastentarhanopettajana sitä ei voi koskaan liikaa toistaa, miten tärkeää lapsen kasvulle ja kehitykselle säännöllinen päivärytmi ja rutiinit ovat, mutta kylläpä ne voimaa tuovat aikuisenkin arkeen ja mielenterveyteen :)

Nou hätä, Aussit on edelleen ihana ja mää niin tykkään olla täällä! 

South Bankissa viime viikonloppuna

Lenkille mars!

Aikaiset aamuherätykset palkitaan tällä maisemalla. En kyllästy ikinä! 

Mä vietin jouluaaton mun hostperheen kanssa täällä Dayborossa. Illalla joulupöytä täyttyi ihanista ja Suomeen verrattuna erilaisista jouluherkuista. Toki tuttujakin juttuja oli; pipareita, joulutorttuja, riisipuuroa ja karjalanpiirakoita. Kun lapset meni nukkumaan, me aikuiset vielä pelailtiin ja juotiin glögimukilliset tietenkin. Omaan kämppääni kömmin lähemmäs puoltayötä ja skypettelin vielä Suomen kotiväelle jouluterkut. Joulupäivänä jouluruoka- ja suklaaähkyissä nukuin lähemmäs puolillepäivin. Illalla ajelin mun suomiystävän Julian hostperheen ja sukulaisten luokse Gold Coastille. Me pelailtiin biljardia, kuunneltiin joululauluja ja otettiin iisisti. Tapsanpäivänä oli ohjelmassa alennusmyyntien penkomista ja suklaamasulla rantsuilua. Julia on kyllä ihan huippu tyyppi ja sen aussi hostäidistä tykkään kans kovasti.  Pyhien jälkeen mä kävin Sunshine Coastilla merimaisemaa ihailemassa toisen suomiystävän Aiskin kanssa sekä Stradbroke Islandilla moikkaamassa ensimmäistä täällä luonnossa näkemääni kengurua. 

Perhepotretti jouluaattona

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki...

Kaks tonttua Surfers Paradisella!

Tapaninpäivä

Meinasin lähteä lentoon Stradbroke Islandilla. 

Relax!

Mää näin kengurun!

Uutta vuotta me lennettin Tiian kanssa tosiaan vastaanottamaan Melbourneen, joka on Australian toiseksi suurin kaupunki. Alkuunsa oltiin aika hämillämme, koska se oli niin erilainen Brisbaneen verrattuna eikä vastannut ihan sitä, mitä me ajateltiin sen olevan.  Meininki oli aika boheemia ja ihmisten erilaisuus näkyi katukuvassa. Uudenvuodenaattona hiki valui otsalta, kun lämpömittari kohosi neljäänkymmeneen asteeseen. Melbournessa on suuret lämpötilavaihtelut, mikä kyllä huomattiinkin seuraavina päivinä, kun jouduttiin kiskomaan pitkähihaisia päällemme. Meidän hostelli sijaitsi ihan keskustassa ja se oli aika nappivalinta. Ravintolat, shoppailupaikat ja China Town oli ihan kulmalla. Meidän kanssa samassa huoneessa oli nuori saksalaispariskunta sekä söpö sveitsimies. Uudenvuoden yönä me juhlittiin niiden kanssa St Kilda Beachilla sekä alakerran Pubissa. Me suunniteltiin etukäteen Tiian kanssa kaikkea must-see, mutta osa jäi toteuttamatta esimerkiksi sen takia, että me ei oltu kovin hyviä kartanlukijoita ja väsy myös painoi uudenvuoden juhlijoita. Brighton Beachin rantamökit oli tosi hienoja ja Eureka Skydeckin korkeuksista oli upeat näkymät kaupunkiin. Loppupeleissä Melbourne oli kyllä ihan kivalla tavalla erilainen. Ja Tiia oli aivan parasta (ja terapeuttista) matkaseuraa.

Brighton Beach

Sushitaivas! Näitä täällä Australiassa riittää.

Uudenvuodenaaton lounas

Tällä reissulla ei laskettu kaloreita

Jouluna mä varasin mun lentoni Suomeen. Ennen kotiinpaluuta olisi täällä vielä tarkoitus kokea mahdollisimman paljon. Mulla on pääsiäisen alla tiedossa parin viikon loma, jolloin ajattelin suunnata Cairnsiin ja reissata sieltä itärannikkoa pitkin takaisin Brisbaneen. Lennon Suomeen varasin Perthistä, jonne ajattelin mennä nauttimaan viimeisistä päivistä täällä Australiassa. Lennon varaaminen oli yhtäaikaa ihanaa ja helpottavaa sekä surullista ja vaikeaa. Kun ei haluaisi lähteä, mutta ei voi jäädäkään. Suomessa on niin ihania asioita, mutta tämä reissaajan sielu ei vaan pysy aisoissa. Ja voi paska, kun aika on mennyt nopeaa. Kyllä mä haluan vielä tänne jossain vaiheessa elämääni palata. Never say goodbye. Always see you later.

Uudet korvikset South Bankin markkinoilta sävysävyyn uuden shortsihaalarin kanssa! Kyllä muuten hymyilyttää.