Mun viikonloppuni täyttyi ihanista uusista kokemuksista ja ystävistä, mutta myös surusta, pelosta ja järkytyksestä. Pariisin tapahtumat sai kyyneleet silmiin ja ajatukset sekaisin. Mun tutut siellä on onneksi kunnossa, mutta monet muut ihmiset ei. Maailmassa tapahtuu kokoajan niin hirveitä asioita ja täällä talsii jos jonkinmoisia hulluja ihmisiä, joille ihmishenki ei merkitse yhtään mitään. Ihmiset tappaa toisiaan ja sotii joka päivä. Kun tämmöisiä kamaluuksia tapahtuu jossain sulle rakkaassa ja tutussa paikassa, se koskettaa järjettömän paljon. Mä toivon, että ihmiset pääsevät joskus siitä surusta yli ja pystyvät jatkamaan elämäänsä. Mä toivon, että maailmassa olisi rauha eikä tarvitsisi pelätä toisia ihmisiä. Mun ajatukset ovat olleet Pariisissa ja ihmisissä siellä, iskujen uhreissa ja koko tämän hullun maailman murheissa, mutta tämä kaikki potkii mua myös vielä enemmän nauttimaan joka hetkestä täällä Australiassa, joka hetkestä mun elämässä ja arvostamaan vieläkin enemmän läheisiä ihmisiä ympärilläni, koska huomisesta ei ikinä tiedä. Välitetään kaikki toisistamme. Pidetään toisistamme kiinni vieläkin tiukemmin etenkin näinä aikoina, kun maailma järkkyy.
Kurjista asioista ajatuksia sai pois lauantaina Dayborossa järjestetty Rodeo ja sunnuntaina visiitti Spring Brook National Parkkiin. Meitä oli mukava neljän hengen poppoo Rodeota katselemassa. Tyypit siellä tosiaan kreisisti ratsasti härillä ja hevosilla! Kokemuspa sekin oli, mutta en välttämättä toista kertaa menisi. Alkuunsa sääkin meitä suosi, mutta loppujen lopuksi istuttiin ranskalaistytön kanssa mun sateenvarjon alla, kun vettä satoi saavista kaatamalla ja taivas salamoi. Minä ukkosen kammoajana olin vähän paniikissa, kun taas ranskalaistyttö innoissaan nautti luonnon näytelmästä. Lopulta luovutettiin Rodeon katselu, kun sai jo rutistaa vettä pois vaatteista ja siirryttiin kaikki vielä yhdessä syömään dinneriä ja juomaan yömyssyt.
Sunnuntaina mun herätyskello soittikin ennen seitsemää, koska oltiin sovittu samojen likkojen sekä yhden uuden saksalaistytön kanssa lähtö Spring Brook National Parkkiin. Ja voi että, mikä paratiisi se olikaan! Uskomattoman kaunista jokapuolella ja ihania vesiputoksia. Vuoristossa ajellessa tie oli välillä tosi kapeaa ja korkealla oltiin. Kyllä siinä pelkääjän paikalla sain välillä haukkoa henkeäni, kun saksalaistyttö kurvaili kaarallaan. Osa tytöistä kävi yhdessä putouksessa uimassakin, mutta minä jänishousuna tyydyin vaan istumaan kalliolla, napsimaan kuvia ja ihailemaan maisemia. Oli aivan uskomattoman hieno päivä! Mä nautin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti