Joulu on taas, joulu on taas

kattilat täynnä puuroo! 

Tänä vuonna joulu on monen perheessä varmasti erilainen ja koronan takia suunnitelmat ovat menneet uusiksi. Me oltiin viime jouluna Suomessa viettämässä joulua mun vanhempien, siskojen ja isovanhempien kesken. Tänä jouluna meillä ei ollut suunnitelmissa Suomeen matkustaa, vaan viettää vauvan eka joulu kotona kolmistaan rauhoittuen. 

Casparin perheen kesken meillä oli joululounas viime sunnuntaina ja me kokoonnuttiin kaikki Casparin vanhempien luokse. Huomenna mä aion keittää meille riisipuuroa aamupalaksi luumukiisselin kera ja iltapäivästä me syödään Suomen tapaan. Katsotaan, kuinka porkkanalaatikko maistuu kolmenkymmenen asteen helteellä! Soitellaan myös Suomeen mun perheelle ja avataan kuusen alta muutama paketti. Vietetään aikaa yhdessä ilman kiirettä. En oo tehnyt erityisiä joulusiivoja mutta sitäkin enemmän oon lauleskellut Isabelille joululauluja ja pariin otteeseen leiponut pipareita. 

Meillä Suomessa joulu on ollut aina aikamoista hössötystä. Päätin, että tänä vuonna meidän huusholliin se tulee ilman kiirettä ja stressiä. Tärkeintä on läsnäolo ja joulunilo. Joulussa on ihanaa taikaa, josta oon aina tykännyt. Monet suomalaiset joululaulut on saaneet mut itkun partaalle kauneudellaan ja karuudellaan mutta onneks on niitä hyvänmielenkin lauluja, joita kuunnella. Enpä kiellä sitä, etteikö kaipuu Suomeen iskisi näin joulun alla. Mielikuvissa se valkoinen joulu, vaikka mummun kanssa jutellessa alkuviikosta siellä kyllä satoi vettä! Ja joulusaunaan kun pääsis. Vaikka täällä on kyllä saunaa kerrakseen kun astuu ulko-ovesta ulos. 

Ihanaa ja rauhallista joulua kaikille! Nauttikaa ja naurakaa, syökää herkkuja, pysähtykää hetkeksi. 

💜Jonna