Ens viikolla mun piti tulla takaisin kotiin...

...keskiviikkona. Yllattaa ylioppilaslakkia juhliva pikkusiskoni, ilmestya juhliin ja rutistaa siskoa seka kaikkia muitakin ihania tyyppeja monen kuukauden edesta. Toisin kuitenkin kavi. Ma siirsin lentoni heinakuun loppuun, koska musta tuntui ettei viela ole aika palata Suomeen. Tyopaikka jousti sen verran, etta mun palkaton lomani sai jatkoa, joten mina tuumasta toimeen siirsin lentoja ja taalla maa viela olen kokemassa Australian talven ja ensimmaisen maratonini Gold Coastilla heinakuussa.

Meika tallaytyneena viime viikonloppuna tapaamaan
muita Suomalaisia Perthissa.

Aika on taas yllattaen mennyt kuin siivilla taalla Perthissa. Puolitoista kuukautta. Se on sisaltanut enimmakseen lastenhoitohommia, juoksutreeneja ja enkkutaitojen hiomista. Sosiaalinen elama on jaanyt vahemmalle enka ole tavannut niin paljon uusia ihmisia kuin Brisbanessa. Mutta en ma nae sita huonona asiana, painvastoin. Kylla ihmisen pitaa osata olla myos itsekseen ja niin ma olenkin nyt tehnyt ja nauttinut siita.  Ja ma viihdyn taalla mun kotona ja nailla hoodeilla. Viikonloppuisin oon tehnyt pikku reissuja naista tutuista maisemista muualle. Tanaankin taidan hilppaista johonkin kiertelemaan. Sita ennen tiedossa kevyt lenkki, kunhan tasta saan itseni liikkeelle. Eilen illalla juutuin yllattaen mun hostvanhempien kanssa alakertaan muutaman viinilasillisen aareen, joten aikainen aamulenkki jai vain haaveeksi. 

Aitienpaivana mentiin valloittamaan koko hostperheen voimin Perth Zoo. Tykkasin siita kovasti!
Se oli mun mielesta parempi, kuin Australian Zoo Brisbanessa.
Poikien kanssa pidettiin pieni hassuttelutauko tammosen rahjaantyneen auton kyydissa. 

Mun paivaretki Fremantleen. Pienia sopoja kauppoja ja kahviloita, kaunis satama ja aurinko.
Kylla kelpas. 

Turisti bongattu!

Mun mukaan tarttui yhdesta pikkuputiikista hapankorppuja ja nakkaria, namnam. 

Motivaatio juoksemiseen on tosiaan talla hetkella kova ja juoksulenkkien parissa on kulunutkin useita tunteja per viikko. Vapaa-aika tulee siis ensisijaisesti uhrattua juoksemiselle seka levolle ja oikeanlaiselle syomiselle, jotta jaksaa juosta. Aluksi ma kirjoittelin ahkerasti itselleni juoksuohjelmia kalenteriin, mutta loppupeleissa oonkin juossut paljon enemman kuin ajattelin ja enemman fiiliksen mukaan. Mun viikkoon sisaltyy nelja, joskus viisikin lenkkia, joista yksi pidempi lenkki loppuviikosta ja muut lenkit noin kymmenen kilometrin molemmin puolin. Yhteensa kilometreja on kertynyt viikkoa kohden suunnilleen 40-60. Nyt oon innostunut tekemaan myos vahan lyhyempia intervallityyppisia lenkkeja ja huomannut, etta mita monipuolisempia lenkit ovat, sita paremmin tassa kehittyy. Pisin lenkki kerran viikossa on kuitenkin se tarkein. Viime viikonloppuna juoksin pisimman lenkkini ikina, 30 kilometria. Fiilis sen jalkeen oli mahtava, vaikka jalat olikin viimeisen viiden kilometrin aikana jo aika kipeat. Juoksun ohella oon venytellyt ja joogannut. Lihaskuntoa pitaisi varmaan pitaa enemman ylla, koska sen suhteen oon ollut hieman laiskempi. Nuorimman hostlapsen kanssa me ollaan ruvettu kaymaan kerran viikossa kirjastossa, ja mun mukaan sielta on tarttunut juoksulehtia tottakai. Oon myos tosi iloinen siita, etta mun kokeneemmat juoksukaverit Brisbanessa on juoksemassa maratonin mun kanssa ja antaneet mulle vinkkeja tulevaan koitokseen. On ihanaa tehda taa yhdessa niiden kanssa. On myos aika ihanaa, etta yksi niista juoksukavereista, miespuolinen sellainen, soittelee mulle tanne Perthiin maratonpuheluita ja saa aikaan perhosia mun vatsassa. Maa oon valilla uhannut polttaa mun lenkkarini, kun lenkit ei ole menneet odotuksien mukaan, mutta onnistumisia on kuitenkin rutkasti enemman, joten periksi en anna. Oon ma kylla ihan hurahtanut tahan juoksemiseen! Maa olen jo suunnitellut, etta pari juoksutapahtumaa on koluttava lapi Suomessakin syksylla, jos mulla on viela jalat tallella silloin...

Rottnest Island

 

Taa elain on quokka eli lyhythantakenguru, joka elaa suojeltuna lajina Rottnest Islandilla.
Eipa se paljon pelannut meikalaista, vaikka lahelle ankesinkin yhteiskuvaa varten. 

Ja voi etta, ma tahtoisin hetkeksi paasta piipahtamaan sinne Suomen kesaan. Taalla on lahes talvi, mutta parinkymmenen asteen molemmin puolin silti mennaan. Mummulta syksylla matkaan otetut villasukat ovat olleet kovassa kaytossa ja villapaidankin kavin ostamassa. Illat ja aamut on viileempia ja yolla mun huoneessa patteri on paalla, koska muuten taa vilukissa palelee. Naa talojen eristykset ei ole mitaan jarin hyvia. Kylla sita toisinaan toivoisi, etta paasisi saunaan ja heittamaan amparillisen vetta kiukaalle! 

Sauna, Suomen kesa, ystavat ja perhe, toivottavasti ootte tallella viela elokuussa.

Kivaa sunnuntaita!