Mun kannettavani on sanonut sopimuksensa irti. Se ehti mua tassa jo tovin muistutella, etta akku pitaisi huollattaa, mutta ehan maa ajoissa saanut sita hommaa aikaiseksi. Joten nailla mennaan; blogi elelee taas hiljaiseloa, mutta mina en ja nyt kirjoitellaan ilman aata ja oota. Siis niilla pistella siina paalla.
Ma oon juuri ja juuri hengissa. Ei vaan. Vahan ollut tassa huonojakin paivia, mutta nyt ollaan taas paa pystyssa. Tahan valiin olisi varmaan hyva lukaista ystavalta viime kuussa saatu kortti, joka muistuttaa hetkessa elamisesta. Se on kylla ainakin mun kohdalla koko elaman mittainen projekti. Mulla on ollut hostperheen kanssa vahan erimielisyyksia, poliisiseta on lahettanut mulle parit ylinopeussakot, juoksu ei oo kulkenut ja rillitkin meni rikki toissapaivana. Lisaksi mua ressas se Suomeen paluu niin kovasti, etta siirsin mun lentoni kesakuun alkuun. Saatte siis vahan lisaaikaa valmistautua mun paluuseen. Nyt maa tosiaan elan siina toivossa, etta saisin kaverin kanssa farmitoita toukokuuksi ja katon paan paalle, ettei tarvii ruveta itkeen. Talla hetkella mulla on kuitenkin tosi hyva fiilis ja eikos asioilla oo tapana jarjestya?
Jotten ma nyt vaan valittais pikkumurheista niin maa kerron teille mun parista helmikuun vikasta viikosta, jolloin mun ihanat ystavat Nyke ja Juha tuli kuulkaas Suomesta asti poikkeemaan tanne pienelle visiitille. Ma oon liittynyt facebookissa pariin suomalaisten omaan yhteisoon taalla Australiassa ja sielta bongasin niille majapaikan, joka sijaitsee Brisbanen etelapaassa, Kurabyssa. Se osuikin aivan nappiin! Naa reissaajat sai sielta tosi ystavallista palvelua talon suomalaiselta isannalta ja emannalta edulliseen hintaan. Ma myos itse poikkesin siella kylassa viimeisena paivana ja sain yhdessa koko poppoon kanssa nauttia grilliherkuista ja kutsun saunomaan joku viikonloppu. Loylyttely kylla kelpaisikin, enpa ole puolen vuoden aikana kaynyt saunassa kun kerran.
 |
| Taalla Ausseissa grillaillaan paljon ja mun herkuksi on tullut kanamakkara namnam. Talla kertaa uskaltauduin maistamaan myos palan kengurun lihaa. |
Meilla oli tosi hauskaa Nyken ja Juhan kanssa tottakai. Maa nauroin lahes joka paiva kippurassa meidan holmoille jutuille. Mulla oli normi arki pyorimassa muutamalla lisavapaalla, ja ehdittiin nahda yhdessa paljon. Heti ekana iltana me kaytiin drinksuilla cityssa ja yritettiin metsastaa aukiolevaa sushipaikkaa tuloksetta. Viikonloppu tuli vietettya kaupungilla ja Gold Coastilla, jossa kaytiin ottamassa arskaa ystavanpaivana. Sita hiekkaa vaan loyty kylla joka roorista, koska kauniista auringonpaisteesta huolimatta tuuli oli kova.
 |
| Juha ja Nyke toi mulle repullisen herkkuja Suomesta! Taytyi syoda akkia pois, ettei menneet pilalle :) |
Toisena viikonloppuna me suunnattiinkin sitten yhdessa Sydneyyn pitkaksi viikonlopuksi. Kyllä kannatti lahtea, siella oli kaunista. Maa sain perjantain vapaaksi, joten lennettiin sinne silloin ja palattiin takaisin sunnuntaina illalla. Taa aika oli kylla ihan riittava siella kiertelemiseen. Me oltiin perjantaina Bondi Beachilla ja kaytiin siella illemmalla kavelemassa Googee Coastal walk rantaa myoden. Sit me kaytiin etsiskelemassa myohaan illasta nalkaisina ruokapaikkaa silla menestyksella, etta varattiin seuraavaksi paivaksi meille poyta Jamie Oliverin Jamie's Italian ravintolasta (koska perjantai oli buukattu tayteen) ja mentiin vetaan makkimattoa Circular Quay -satamaan ja koettiin ensikohtaaminen oopperatalon kanssa.
 |
| Reissumuija vauhdissa! |
 |
| Yritettiin saada surffipojilta vahan huomioo...tuloksetta. |
 |
| Coogee Coastal walk |
Seuraavana paivana me kaytiin Botanic Gardenilla, joka on kasvitieteellinen puutarha ihan kavelymatkan paassa keskustasta. Sielta oli upeat nakymat oopperatalolle ja meidan yllatykseksi juuri kaynnissa Tomato Festival. No mehan paastiin sitten maistelemaan tomaatteja seka semmosia tulisia tomaattikastikkeita, jotka oli enemman Nyken kun mun makuun. Maahan en oo mikaan tulisen ruuan ystava ja valitin polttavaa suutani seuraavan vartin ajan. Botanic Gardenin jalkeen lahdettiin kavelemaan seuraavalle etapille, joka oli Darling Harbour. Siita jatkettiin kalamarkkinoille, josta maa olin suunnitellut ostavani lounasta. Siella oli porukkaa paljon enemman kun maa aattelin ja nappasin vaan kiikariini yhden tiskin, josta loytyi erilaisia kalaherkkuja ja rupesin jonottamaan. Mun mukaan tarttui lohi- ja katkarapuvartaat ja hyviahan ne oli. Lounasbreikin jalkeen me lahettiinkin jo valmistautumaan dinnerille, joka oltiin sovittu sinne Jamie's Italian -ravintolaan kello viideksi. Nyke ja Juha tilas pasta-annokset ja maa halusin maistaa superfoodsalaattia. Sehan olikin ihan passeli valinta ja kun kylkeen otti viela lasin roseeta niin ai etta. :) Sunnuntaina meidan lento lahti takaisin kohti Brisbanea illalla ja vietettiin paiva vaan kaupungilla kierrellen ja vahan shoppaillen.
 |
| Maa tykkaan ruuasta, siks nain paljon ruokakuvia! Vahan aamupalaa, lohi- ja katkarapuvartaita ja superfoodia. |
| Me kaytiin viela mun parin arkivapaan aikana Byron Baylla, joka taisi olla ainakin Nyken lempparihetkia koko matkassa. Meilla oli ihan taydellinen hostelli ja matkaa rannalle sata metria. Tsillailtiin pari paivaa rantsulla, kaytiin kavelemassa Byronin majakalle ja parannettiin maailmaa lasillisten aaressa meren rannalla. Eipa ollut valittamista kellaan. Pelattiin myos muutaman hostellipojan kanssa lentopallomatsi aika huonolla menestyksella tosin. Voi johtua siita, etta me oltiin tietenkin suomitiimina muita vastaan ja kun Juha oli meidan joukkueessa, niin havio oli varma. Mina ja Nykehan kuitenkin ollaan aika konkareita lajissa kun lajissa. Taytyy kylla viela sanoa, etta en tieda ketaan muuta miesta, kuka olis parjannu mun ja Nyken kanssa reissun paalla 24/7, kun Juha. On se aika aija. |
Viimeisena viikonloppuna ma vein viela kaverit Class House Mountainsille, jossa kivuttiin Mount Ngungunin huipulle. Sielta jatkettiin viela matkaa Sunshine Coastille kolliin rannalle. Pariin viikkoon saatiin mahtumaan aika paljon nahtavaa ja koettavaa taalla mun huudeilla. Ja vaikka varoittelin pitkista valimatkoista, niin kylla ne silti pisti yllattamaan. Loppureissusta Nyke ja Juha jo tajus, etta kun maa sanoin, etta johonkin on matkaa 'kullinluikaus', niin se ei tarkoittanut viiden minuutin automatkaa vaan lahinna tunnin.
Alkuunsa maa tosiaan niin ootin, etta onpas vahan jannaa naha naita kavereita, mutta samoja holmolaisiahan ne oli, kun viisi kuukautta takaperinkin. Ei siina mennyt kun muutama minuutti ekojen halien jalkeen, kun todettiin, etta odotettiin vahan liikaa talta nakemiselta. Tyypit maksanut omaisuutensa, etta paasee mua kattoon ja maa laskenut paivia, etta ne naan, eika se loppujenlopuks ollutkaan yhtaan ihmeellista. Hahhaa. Ei vaiskaan. Oikeesti oli tosi ihanaa ja tulipahan taas huomattua, etta ei se muutama kuukausi vahemmalla yhteydenpidolla tai pitkalla valimatkalla ollut tehnyt meidan ystavyydelle yhtaan mitaan. Painvastoin. Kun maa nain pitkan tauon jalkeen paasin nakemaan naita kavereita, niin en voi kun sanoo, etta oon niin helvetin onnellinen siita, ette ne on mun elamassa. Ja sama juttu kaikkien muidenkin kanssa; ma olen niin sanoinkuvaamattoman iloinen siita, etta ma saan jakaa mun iloja ja suruja niin upeiden ihmisten kanssa kun te.
Nyt maa lopetan tan skriivaamisen, tastahan sais melkein jo kirjan.
Niin ja ps. taalla on alkanut syksy! Hiki on silti.
Puspus.
 |
| Kiitti ihanat, kun kavitte morottaan mua. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti